perjantai 31. tammikuuta 2014

Ystävyysottelu

Perjantain treenivuorolla oli ilmassa suurta urheilujuhlan tuntua, kun Segerin salibandy ja kiekkojoukkueet iskivät yhteen. Tai no ehkä ihan huumaavaa menoa ei ollut, koska molemmat olivat suht vajamiehisinä liikkeellä ja jopa tuomarikin puuttui. Säbämiehiä oli pari kentällistä joista pari lainamiestä (Veikkojen Koskis Mikko sekä Julkulan sählyistä tuttu Jani) ja valtaosin Sutisista koostunut kiekko-orkesteri oli kuudella pelaajalla liikkeellä.




















Ottelu eteni erittäin herrasmiesmäisesti salibandymiesten ehkä hienoisessa hallinnassa. Etukäteen itseä pelotti, että mitähän tulee ilman tuomareita, mutta Segeriläiset osaa aina ottaa hommat urheilullisesti ammattimaisesti eikä vääntöjä sekä epäselvyyksiä syntynyt puoleen eikä toiseen. Lätkäpojat iskivät pahasti vastaan tehden ottelun avausmaalinkin. Hiljalleen kuitenkin reikäpallojaosto takoi maaleja reppuun joskin lopussa kiekkomiehet tulivat turhan lähelle hyökkäysinnon ollessa huomattavasti suurempi kuin järjen pelissä.

Peli päättyi kolmen erän jälkeen 5-3 ja neljännen n. 15min pätkän jälkeen kaukaloa kasattiin lukemien pysähdyttyä ystävyysottelulle ominaisesti runsasmaalisesti 10-8 sählyporukan eduksi. Maaleja latoivat suht tasaisesti kaikki. Taisi Ossi ja Koskinen olla tehomiehet. Vastustajalta voitaisiin mainita nuorimman Sutisen ziljoona laukausta maalinkehikoihin. Mukava höntsäily ja joskus olisi hienoa saada kasaan tapahtuma jonne koetettaisiin kerätä pelimiehiä Segerin matkan varrelta. Tiedä sopisiko kaikki enää samaan kaukaloonkaan, mutta monenlaista persoonaa on SK Segerin pelipaitaa kantanut Silovaaran Mikosta Arffmanin Mikaan.

Nyt sitten valmistaudutaan hiljalleeen viikon päästä pelattaviin tärkeisiin sarjapeleihin Pieksänmäellä. Sieltä pitäisi vähintään kaksi pistettä ottaa, mielellään neljä.

lauantai 18. tammikuuta 2014

VehVe X & Painkillers 18.1.2014

Pakkasta on viimeinkin pidellyt ja näinpä talven ehkä viileimmissä keleissä aloiteltiin pelihommia herran vuonna 2014. Seger sai pelipaikalle mukavasti ukkoja ja poissa oli kenttäpelaajista ainoastaan Tero, Lankinen ja Konsta vakiopoissaolijoista sekä jäähypenkkiä ilmeisesti vartioimaan jäänyt Vaittinen.




















Studentia oli jälleen pelipaikkana ja pari ihmeellisyyttä nousi esille. Ensiksikin omien pelien välissä oli kolme kamppailua ja tämä odottelu ei ole kiva juttu, soo soo! sinne liiton suuntaan. Toinen vielä mystisempi oli, että kentälle oli päätyihin rakennettu mitättömät puolapuut (kts. kuva alla). 




















Nämä lyhensivät kaukaloa entisestään ja mikähän järki tässäkin taas on. Kuka hitto noita oikeasti edes käyttää mihinkään ja kun sivuseinillä jo oli kahdet puolapuut? Nämä on taas jotain sellaisia juttuja joita ei vaan maalaisjärjellä ymmärrä. Vähän kuin se, että miksi E-KI:n joukkueen #13 eli tuo wanna-be Kalle Palander pitää ohuen ohutta hiuspantaa päässään. Meinaakohan jamppa että muuten tulee tukka silmille...


Seger - VehVe X klo 12. Tulos: 0-12
VehVe tiedettiin ennakkoon jo vaikeaksi vastustajaksi. Mutta ei niin pahaksi, että peli menisi poikki jo toisessa erässä 0-12 tilanteessa. Homma alkoi vastustajan kolmella-neljällä nopealla maalilla ja ennestään puolivaloilla ollut joukkue oli sillassa ja VehVe väänsi Segerin selkää molskiin kuin karvainen Bulgarialainen sinivalkeissa trikoissa ähkivää selvästi heikompaa vastustaan. 

No joo, mutta ei tässä oikein tästä osaa mitään kirjoittaa edes. VehVe oli hyvä, pallo ja jalka liikkui. 12 maalista varmaan ehkä 7-8 tehtiin putken alle hyvillä vedoilla. Meillä juostiin pallon perässä näennäisesti vain ukkoja pitäen ja kaikki olivat maalivahti mukaanlukien ulkona kuin lumiukko. Välit oli liian pitkiä jjja jjja hirween hirween päin persausta kaikki. Aika monta kautta on tullut pelattua näitä juttuja ja tämmöistä en ole kyllä kokenut. Ja toivottavasti ei tarvitsisi uusintaa enää ottaa. Jaspe taisteli mallikkaasti ja Kimmo minusta yritti hyvin herätellä joukkuetta, joka ei vaan tahtonut jostain syystä pelata tosissaan



















Lisäksi oma henkilökohtainen mielipiteeni on, että lauantain pelejä edeltävä perjantain treeni pitää muuttaa jotenkin erilaiseksi jossa jää lopuksi tekemisen meininki päälle kuitenkaan juoksematta itseään puhki. Tämä ei ollut ensimmäinen kerta kun näin kävi, onneksi kuitenkaan aiemmin ei ihan näin rumasti ole omissa soinut. Tämä toki vain omaa mielipidettä enkä osaa valmista ratkaisua kertoa miten pitäisi tehdä eikä tämä ole epäluottamuslause eilen treenejä vetäneelle Jaspelle. 

Niin joo ja se pitää sanoa, että mukava oli nähdä taas erittäin pitkästä aikaa samassa kaukalossa Savo-Karjalan virallinen naminami-mies, hymypoika-patsaiden mannekiini ja aina suu messingillä oleva Strandenin Teemu viheltämässä. Harmi vaan, että ei tätä fiaskoa voi hänenkään syyksi pistää

Tehot:
Ai mitkä??


Seger - Painkillers klo 16. Tulos: 2-5
Toisessa pelissä oli tälle kautta ensimmäistä kertaa vastassa oman elämänsä Jukka-Emil Vanajat tarralenkkari Pesosen kyyristellessä etunenässä. Painkillers oli sarjassa pelannut erittäin pirteästi ja hätyytteli piikkipaikkoja. Segerin leirissä lähdettiin nostamaan profiilia edellisestä pohjanoteerauksesta ja tässä kohtuullisen hyvin onnistuttiinkin ensimmäisessä erässä. Erää paukuteltiin tasaisissa merkeissä ja maaliin vaihtunut Japi pelasi varmasti. Segerin Pihkainmäki-jaosto tekaisi erän loppuun hönnän Rinteen viimeistellessä riparista ja näin ensimmäisen jälkeen 1-0

Toinen erä oli sitten murheellinen. Kaveri väänsi väkisellä paikoista maaleja eläkeläispallolähettiläs Pesosen aloittaessa ja Rissasen lyödessä kolmannen erän loppuun. Näin johtoasema suli ja peli oli lekureille 1-3. Oltiin mukana ihan hyvin, mutta viimeistely ontui. Peli oli puolin ja toisin kyllä melkoista sählyä jos tällainen välihuomautus tähän sallitaan ja sallitaanhan se kun itse kirjoitan

Kolmaskin erä hävittiin 1-2 vaikka oltiin siinäkin momentumissa kiinni ihan jees. Kaveri vaan sai vähän helpon maalin Japin längistä ja toinen tuli kaksykkösestä, kun meidän oli pakko avata peliä ja painaa hyökkäykseen. Segerin osuman tälläsi nätisti Toroi yläpöysään Kimmon syötöstä. Hävetä ei tuota ottelua kuitenkaan tarvita ja joku toinen päivä lukemat olisi voineet toisenlaisetkin olla. Nyt vaan ei todellakaan ollut meidän päivä

Tehot:
Rinne 1+0
Toroi 1+0
Kimmo 0+1
Ike 0+1


Summa summarum:
Nyt on kolme viimeistä ottelua pelattu sarjan kärkijoukkueita vastaan ja on tullut hyvin selväksi tasoero verrattuna Segerin otteisiin. Paljon olisi opeteltavaa. Sanoisin, että yksi iso ongelma huonon jalan lisäksi meillä on joukkuepelaamisessa eli siinä on kyllä isoja puutteita. Sitä ei saa kyllä kuntoon muuten kuin pelaamalla ja ukkoja pitäisi treeneihin saada aina enemmän. Se ei aina helppoa ole ja taitaapa esim. allekirjoittaneelta ja Rinteeltä jäädä seuraavan perjantain pelit välistä menojen vuoksi. Yksi vuoro viikossa on liian vähän jos minulta kysytään. No ei kysytä ja vaikka kysyttäisiin, niin vaikeapa niitä salivuoroja on mistään saada. Ehkä niitä jatkossa aukeaa sitten Siilinjärveltä pakkoliitosten myötä...